 |
| Alas ja takaisin ylös- meininki tuli tutuksi päivien aikana. Joskus pääsi helpommalla portaita pitkin, kun toisinaan oli kovin kivinen kipuaminen tai lasku. |
 |
| Metsäisempiäkin maisemia nähtiin |
 |
| Kevon kanjoni näytti upealta toisestakin päästä |
 |
| Neljännen päivän taukopaikalle päästiin ennätysnopeasti. Lieko syynä rinkkojen keventyminen. |
 |
| Täällä ihmettelimme palanutta turvesuojaa eli kammia. |
 |
| Jyrkällä rinteellä kapealla polulla oli yhdessä kohtaa laitettu köysi reunalle turvaksi. |
 |
| Välillä reitti kulki kelottuneessa metsässä. Elämiä näkyi harvinaisen vähän: muutama poro juoksenteli kauempana tunturilla ja metson ääni kuultiin. Muuten oli hyvin hiljaista. |
 |
| Reissun neljäs aikuinen Timo kielekkeellä. Tällä paikalla osa porukasta teki äitiensä kauhuksi "itsemurhavideoita" eli hyppäsivät kielekkeeltä alas kuin tyhjyyteen. Todellisuudessa pudotus oli reilu metri. |
 |
| Paikoin alkoi näkyä ruskan väriloistoa. |
 |
| Loppumatkan pitkospuut ennen viimeistä yöpymispaikkaa. |
 |
| Taustalla näkyy Norjan lumisia rinteitä |
 |
| Neljännen päivän vaellus oli 16,5 km, mutta matka sujui joutuisasti. Näissä maisemissa yövyimme ja aamulla matka bussille oli enää 2,5 km. Nelostien raskasliikenne kuului vaimeasti tänne saakka. |
 |
| Me teimme sen! Syystäkin voi olla ylpeä. Mahtava porukka jaksoi sitkeästi loppuun saakka, vaikka rinkan paino, väsyneet lihakset, hiertyneet olkapäät/lanteet tai jalkojen rakot tuntuivat välillä ylitsepääsemättömiltä. Yhtään tosissaan lausuttua valitusta ei kuultu koko matkan aikana. Huippureissu ja upeita nuoria :) |